Schwedisch:

Uleåborgs stad var grundad 1605 vid Ule älvs utlopp i Bottniska viken på en gammal och populär marknadsplats. Staden fick sitt namn efter befästningen Uleåborg, vilken var belägen på ön i floden. Befästningen hade byggts tidigare på 1500-talet för att skydda orten emot ryska härjningsfärder. Uleåborgs befästning var redan i slutet av århundradet det administrativa centret i norra Österbotten. Grundandet av Uleåborgs stad var förknippad med striden mot landköp. Kronans idé var att tillerkänna varaktiga hamnplatser stadsrätter och på det sättet styra handeln till legala former. Uleåborg utvecklas till den viktigaste staden i norra Finland.

            Uleåborg fick sitt första privilegiebrev 1610. Staden styrdes huvudsakligen av en, men ibland även av två borgmästare. Den första kungliga borgmästaren utnämndes 1647 på ganska avvikande sätt, nämligen borgmästarekandidat begärde själv om befattningen av regeringen. Rådmännen var 6-8 i antalet. På 1600-talets sista decennier fungerade också kämnersrätt i Uleåborg. Efter någon tid avskaffades den, men också senare tog någon av rådmännen hand om mindre brottsmål utan någon officiell underrätt. I Uleåborg var stads- och landsförsamlingar sammanslutna.

Invånarantalet i Uleåborg var ganska obetydlig på 1600-talet. Befolkningen var huvudsakligen finsk, men också några utländska köpmansfamiljer hade bosatt sig i staden. Näringslivet var länge torftigt och upprepade missväxtår försvårade läget ännu mer. Trots stadens ringa storlek och handelns obetydlighet bildades några verkligen förmögna borgarsläkter i Uleåborg.

Uleåborg var i första hand handel- och hamnstad. Handelsordningen 1614 karakteriserade i alla fall staden som uppstad liksom alla andra österbottniska städer. Uleåborgs borgare hade inte rätt att segla utomlands utan de måste leverera alla exportvaror till Åbo eller Stockholm. Handelspolitiska regleringar begränsade ändå Uleåborgs ekonomisk betydelse på 1600-talet, även om olaglig handel bedrevs speciellt med Tallinn. I början av nästa århurdrade under strora ofreden var staden åtskilliga gånger målet för ryska härjningståg och stadsbor begav sig  mestadels på flykt.

Finnisch:

Oulun kaupunki perustettiin vuonna 1605 vanhalle ja suositulle markkinapaikalle Oulujoen suuhun Pohjanmeren rannalle. Kaupunki sai nimensä jo aikaisemmin venäläisten hävitysretkien vuoksi Oulujoen saareen perustetun Oulunlinnan puolustuslinnoituksen mukaan. Linnoituksesta tuli 1500-luvun lopulla pohjoisen Pohjanmaan hallinnollinen keskus. Oulun kaupungin perustaminen liittyi taisteluun maakauppaa vastaan. Ajatuksena oli antaa vakiintuneille satamapaikoille kaupunkioikeudet, ja ohjata kauppa siten laillisiin uomiin. Paitsi että Oulu oli kauppakaupunki, myös sen puolustuksellista merkitystä pyrittiin lisäämään. Oulusta kehittyi pohjoisen Suomen merkittävin kaupunki.

Kaupunki sai ensimmäiset privilegionsa vuonna 1610. Oulun johdossa oli pääsääntöisesti yksi pormestari, toisinaan kuitenkin pormestareita oli kaksi. Raatimiehiä oli kuudesta kahdeksaan. Ensimmäisen kuninkaallisen pormestarinsa Oulu sai vuonna 1647 poikkeuksellisella tavalla, kun pormestarikandidaatti anoi itse hallitukselta kyseistä virkaa. Kämnerinoikeus toimi Oulussa 1600-luvun viimeisinä vuosikymmeninä jonkin aikaa, kunnes se lakkautettiin. Myöhemmin pienempiä rikosjuttuja hoiti joku raatimiehistä ilmeisesti ilman virallista kämnerinoikeutta. Oulussa maa- ja kaupunkiseurakunta olivat yhtä kokonaisuutta.

Koko 1600-luvun Oulun asukasmäärä säilyi melko vähäisenä. Suvut olivat etupäässä suomalaisia, mutta myös muutamia ulkomaalaisia kauppiassukuja oli asettunut kaupunkiin. Kaupungin elinkeinoelämä säilyi pitkään kituliaana ja Pohjois-Pohjanmaalla 1600-luvulla toistuneet katovuodet vaikeuttivat tilannetta entisestään. Huolimatta kaupungin pienuudesta ja kaupankäynnin vaatimattomuudesta Ouluunkin syntyi muutamia todella vauraita porvarissukuja.

Oulu oli ennen kaikkea kauppa- ja satamakaupunki. Vuoden 1614 kauppasääntö määritteli Oulun muiden Pohjanmaan kaupunkien tavoin maakaupungiksi, joten kaupungin porvareilla ei ollut oikeutta purjehtia kauppamatkoille ulkomaille, vaan vientituotteet piti toimittaa Turkuun tai Tukholmaan. Kauppapoliittiset määräykset rajoittivatkin olennaisesti Oulun taloudellista merkitystä 1600-luvulla, vaikka laitonta kauppaa kuitenkin harjoitettiin erityisesti Tallinnaan. Isovihan aikaan Oulu joutui useita kertoja venäläisten hävitysretkien kohteeksi ja suurin osa kaupunkilaisista pakeni.

Piia Einonen