Schwedisch:

Kung Carl IX gav tillkänna den 2 oktober 1606 att det skulle grundas en stad i Korsholm (Mustasaari) socken i närheten av en likalydande herrgård, eftersom det annars inte fanns några städer i området. Staden låg vid böndernas gamla mötesplats i närheten av Korsholms gård som traditionellt hade varit ett administrativt centrum i Södra Österbotten. Staden fick nya och omfattande privilegier  år 1611. Dess nuvarande namn Vasa nämdes för första gången i detta privilegiebrev.

            I början omfattade Vasas handelsområde hela Österbottens södra prosteri, men senare skildes delar av området till Nykarleby, Kristinestad och Jakobstad. Handelsområdenas gränser var ett kontinuerligt tvistefrö mellan dessa städer. Korsholm, Malax, Laihela, Stor- och Lillkyro socknar, största delen av Ilmola socken och delar av Vörå och Lappo socknar tillhörde fortfarande till Vasas handelsområde i slutet av 1600-talet. Stadens borgerskap hade också rättighet att hålla två enskilda marknader i Storkyro.

            Vasa var en stapelstad i början. Den största delen av stadens export var riktad till baltiska städer och Nord-Tyskland, men också Åbo och Stockholm var viktiga handelspartner. Stadens handelsrätter reducerades år 1614 genom handels- och seglingsordningen: alla ”ätliga produkter” och dyrbara pälsar måste föras till Stockholm. Fyra år senare förlorade Vasa och alla andra österbottniska städer sin status som stapelstäder. Som landstäder hade de rättighet att idka utrikeshandel bara via Åbo eller Stockholm. Handelsförbindelserna mellan Vasa och Åbo var livliga i början, men huvudstadens roll blev viktigare, sedan de centrala import- och exportvaror (salt, tjärn, tobak) var monopoliserade till handelskompanier. År 1636 förbjöds utlänningar att segla till städer som låg norr om Stockholm–Åbo linjen. Kronan återlämnade Vasa rättigheter som stapelstad år 1765.

            Vasas pedagogium grundades på 1640-talet och trivialskolan förflyttades från Nykarleby till Vasa år 1684. Staden ägde kvarnen och hammarsmedjan. Några borgare byggde ett beckbränneri i slutet av 1640-talet. Vasaborna deltog även i försörjningen av en vattensåg, ett skeppsvarv och Orisbergs bruk.

            Stadens råd bestod av en borgmästare och sex rådmän. Den första kungliga borgmästaren var Peder Siulsson som fick sin fullmakt år 1645. Landshövdingen residerade permanent i Korsholms herrgård från 1670-talet, och han eller hans företrädare närvarade rådstugudagarna. Också lantförvaltningens och grevskapets ämbetsmän bodde i Vasa. Rådstugurätten förvaltade rättskipningen, men det fanns även en kämnärsrätt i staden från mitten av 1640-talet. Vasas hovrätt grundades år 1776.

            Vasa var en tvåspråkig stad. En stor del av borgerskapet flyttade från den omgivande landsbygden eller rekryterades från lokala lanthandlande. Också utländska borgare flyttade till staden under de första åren. De kom särskilt från Tyskland men också från Skotland. Deras insats för stadens utveckling var viktig. De var yrkeskunniga och var vana vid urban miljö och vid urbana näringar. En del av dem hade varit borgare i Åbo och därför hade de ett bra nätverk också i Finland. Under senare hälften av 1600-talet avstängde borgerskapet sig  och beviljade borgarrätten bara ”stadens egna barn” eller gamla borgarnas svärsöner. Det första hantverkargillet grundades på 1690-talet.

            Vasa var en liten stad. I mitten av 1600-talet var där bara två långa gator, som löpte från norr till söder, och sex tvärgator. Där var planlagt 256 tomter men en del av dem var obebygda. Enplanshus var typiska och bara några publika byggnader (kyrka, rådhus) var högre. Hamnen låg 1/8 mil söder om staden.

            Staden hörde till Vasas och Korsholms grevskap, som var förlänat till Gabriel Bengtsson Oxenstierna och hans son Gabriel Gabrielsson under åren 1651–1674.

Finnisch:

Mustasaaren kaupunki perustettiin Kaarle IX:n määräyksestä vuonna 1606 samannimisen kirkonkylän paikalle. Kysymys oli vanhasta talonpoikien markkinapaikasta. Lisäksi kaupunki sijaitsi lähellä Korsholman kuninkaankartanoa, joka oli pitkään toiminut hallinnollisena keskuksena. Kaupunki kuitenkin kehittyi hitaasti ja vuonna 1611 sille annettiin uudet, aikaisempaa laajemmat privilegiot. Privilegiokirjeessä mainittiin myös ensimmäisen kerran kaupungin nykyinen nimi Vaasa.

Alun perin Vaasan kauppa-alue kattoi koko Pohjanmaan eteläisen rovastikunnan, mutta Uudenkaarlepyyn, Kristiinankaupungin ja Pietarsaaren perustamisen myötä se leikkautui pienemmäksi. Vuosisadan lopulla siihen kuuluivat kuitenkin Mustasaari, Maalahti, Laihia, Vähä- ja Isokyrö, suurin osa Ilmajokea sekä Vöyri ja Lapua osittain. Privilegioiden mukaan kaupungilla oli oikeus järjestää kahdet markkinat Isossakyrössä.

Aluksi Vaasalla oli täydet ulkomaankauppaoikeudet ja suurin osa kaupungin viennistä suuntautui Baltian ja Pohjois-Saksan kaupunkeihin sekä Turkuun ja Tukholmaan. Vuoden 1614 kauppa- ja purjehdusasetuksessa kaupungille myönnettiin osittaiset aktiiviset ulkomaankauppaoikeudet. Niissä edellytettiin, että ”syötävät tuotteet” sekä kalliit turkikset ja nahat oli toimitettava Tukholmaan, mutta muita merkittäviä rajoituksia ei ollut. Vuoden 1617 asetus teki Vaasasta maakaupungin, joka sai käydä ulkomaankauppaa vain Turun ja Tukholman kautta. Aluksi suhteet Turkuun vilkastuivat, mutta kun keskeiset vienti- ja tuontituotteet (terva, tupakka, suola) monopolisoitiin komppanioille, Vaasan kauppa suuntautui entistä selvemmin pääkaupunkiin. Vuonna 1636 annetulla asetuksella kiellettiin ulkomaalaisia purjehtimasta mihinkään Turun ja Tukholman pohjoispuolella sijaitsevaan kaupunkiin. Tapulioikeudet palautettiin 1765.

Tervan ansiosta Vaasa oli selkeästi kauppakaupunki. Kaupungissa toimi pedagogio 1640-luvun puolivälistä lähtien ja vuonna 1684 Uudenkaarlepyyn triviaalikoulu siirrettiin kaupunkiin. Kaupungin omistuksessa oli myös jauhomylly ja vasarapaja. Kaupungin porvarit perustivat pikitehtaan 1640-luvun lopulla. Lisäksi he osallistuivat toisten kaupunkien kauppiaiden kanssa sahamyllyjen, laivanveistämöiden ja Orisbergin rautaruukin perustamiseen ja toimintaan.

Kaupungin raatiin kuului pormestari ja kuusi raatimiestä. Kaupungin ensimmäinen kuninkaallinen pormestari Pietari Siulinpoika sai valtakirjansa vuonna 1645. Maaherra asui Vaasan lähellä olevassa Korsholman kartanossa pysyvästi 1670-luvulta lähtien ja lääninhallinnon virkamiehiä asui kaupungissa. Läänitysaikana myös kreivikunnan hallinto oli keskitetty Vaasaan. Oikeudenhoidosta vastasi raastuvanoikeus, mutta kaupungissa toimi myös kämnerinoikeus 1640-luvun puolivälistä lähtien. Vuonna 1776 Vaasaan perustettiin hovioikeus.

Kaupungissa puhuttiin sekä ruotsia että suomea. Porvariston perusjoukko tuli Mustasaaren kirkonkylän asukkaista sekä lähiseudun maakauppiaista. Etenkin kaupungin alkuaikoina porvareita tuli runsaasti ulkomailta, erityisesti Saksasta mutta myös Skotlannista. Osa ulkomaalaisista tuli Turun kautta, joten heillä oli jo suhdeverkostot olemassa. Sen sijaan ruotsalaiset eivät pitäneet Vaasaa kovinkaan attraktiivisena. Ulkomaalaiset sulautuivat parin sukupolven aikana suomalaisiin. Myöhemmin kauppiaskunta sulkeutui ja 1600-luvun lopulta lähtien porvarisoikeudet sai vain avioitumalla porvarissukuun. Käsityöläisten järjestäytyminen tapahtui myöhään ja ensimmäinen kilta perustettiin 1690-luvulla.

Fyysisiltä mitoiltaan kaupunki pysyi pienenä. 1600-luvun puolivälissä siinä oli kaksi etelä-pohjoinen suunnassa kulkevaa pitkää katua ja kuusi poikkikatua. Kaavoitettuja tontteja oli 256, mutta kaikilla niistä ei asuttu. Asuinrakennukset olivat yksikerroksisia puurakennuksia. Satama sijaitsi 1/8 peninkulman päässä kaupungin eteläpuolella ja itse kaupunkiin oli vaikea päästä suuremmilla aluksilla.

Kaupunki kuului vuosina 1651–1674 Gabriel Bengtsson Oxenstiernalle vuonna 1651 läänitettyyn Vaasan ja Korsholman kreivikuntaan.

Kirjallisuus/Litteratur:

Karonen, Petri: Kämnerinoikeudet Suomen kaupungeissa suurvalta-ajan alkupuolella (noin 1620—1660). Studia Historica Jyväskyläensia 48. Jyväskylän yliopisto 1994.

Karonen, Petri: ”Raastuvassa tavataan.” Suomen kaupunkien hallinto- ja oikeuslaitoksen toimintaa ja virkamiehiä suurvalta-aikana. Studia Historica Jyväskyläensia 51. Jyväskylän yliopisto 1995.

Karonen, Petri: De österbottniska städernas differentiering från landsbygden under 1600-talet. Historisk Tidskrift för Finland 4/2003.

Luukko, Armas: Etelä-Pohjanmaan historia III: nuijasodasta isoonvihaan. Etelä-Pohjanmaan historiatoimikunta 1945.

Luukko, Armas: Pohjanmaan 1600-luvun porvariston synty ja alkuperä. Historiallinen Aikakauskirja 1/1955.

Luukko, Armas: Vasa stads historia I: 1606–1721. Vasa stad 1971.

Qvist, Johannes: Finlands marknader och finska landsbygdens handelsplatser 1614-1772. En historisk-geografisk undersökning. Frenckellska Tryckeri-Aktiebolaget 1909.