Schwedisch:

Viborg ligger vid innersta delen av Viborgska viken och Finska viken. När svenskarna gjorde sin härnadståg mot ryssarna, det s.k. tredje korståget, började de att bygga en fästning på en strategiskt betydande plats för att befästa Sveriges maktställning inom området. Senare när själva staden befästes kraftigt, minskade Viborgs slotts defensiva betydelse. Redan på 1470-talet börjades byggandet av en stadsmur och på 1500-talet stärktes försvarsberedskap ännu mer. Viborg var främst en fästningsstad, som skyddade den oroliga östra gränsen av Svenska riket. Stadens militära betydelse minskade efter Stolbovafreden 1617, när riksgränsen flyttades österut.

Viborgs läge var handelspolitiskt gynnsamt och staden var tänkt att konkurrera (liksom Helsingfors) med Tallinn som förmedlare i östhandeln. Viborg fick stadsrätter och -privilegier 1403. Staden hade aktiv stapelrätt. Viborg styrdes av 2—4 borgmästare och 8—9 rådmen, men antalet minskade vid tiden. Den första kungliga borgmästaren utnämndes redan 1629. Det finns också kämnersrätten i Viborg senast i början av 1600-talet och i staden hölls också accis- och sjötullsrätter. Församlingslivet var kontrollerat av stads- och landförsamlingar.

Egendomligt för Viborg var befolkningens heterogenitet, ty utom svenskar och finnar där var också borgare från t.ex. Tallinn, Lybeck, Köpenhamn, Holland och naturligtvis också från Ryssland. Trots växlingar av maktställningar bildade tyska borgare  både socialt och ekonomiskt den ledande gruppen i staden.

Redan före byggandet av Viborgs slott fanns där en gammal hamn- och handelsplats. Under medeltiden var Viborg en berömd handelstad och i verkligheten (även om det inte erkändes offentligt) en av de viktigaste städerna i hanseatiska handeln. Stadens ekonomiska betydelse grundade sig på sin central ställning vid vattenleder. Viborgs läge vid Finska viken erbjöd handelsförbindelser intill Novgorod genom Ladoga. Ekonomisk framgång var dock i hög grad beroende av tyska handelsmän och borgare.

Även om Viborg var en avsevärd handelstad, var den ändå i främsta rummet västra protestantismens och Svenska rikets förpost emot öster. Läget i gränslandet mellan två mäktiga riken och statspolitiska händelser styrde Viborgs historia och utveckling. Ryssar gjorde härjningsfärder och omringde staden upprepade ganger, men lyckades med erövring av staden och slottet först i början av stora ofreden 1710. Det var början för ryska tiden i Viborg.

Finnisch:

Viipuri sijaitsee Suomenlahden ja Viipurinlahden perukassa. Ruotsalaisten venäläisiä vastaan suunnatun sotaretken, niin kutsutun ”kolmannen ristiretken” yhteydessä strategisesti tärkeälle paikalle alettiin rakentaa linnoitusta vuonna 1293 Ruotsin valta-aseman vakiinnuttamiseksi alueella. Myöhemmin kun itse kaupunkia linnoitettiin voimakkaasti, Viipurin linnan puolustuksellinen merkitys väheni. Jo 1470-luvulla kaupunkia alettiin ympäröidä muurein ja 1500-luvulla puolustusvalmiutta tehostettiin entisestään. Viipuri olikin ensisijaisesti linnoituskaupunki, jonka tehtävänä oli turvata Ruotsin valtakunnan levotonta itärajaa. Kaupungin sotilaallinen merkitys väheni vasta Stolbovan rauhan jälkeen 1617, kun valtakunnanraja siirtyi itään.

Viipuri oli sijainniltaan kauppapoliittisesti edullisessa asemassa ja kaupungista pyrittiin Helsingin tavoin tekemään Tallinnan kilpailijaa idänkaupan välittäjänä. Se sai kaupunkioikeudet ja -privilegiot vuonna 1403. Kaupungilla oli täydet tapulioikeudet. Viipurissa oli 2—4 pormestaria ja raatimiehiä 8—9, mutta virkamiesten määrä laski vähitellen. Ensimmäinen kuninkaallinen pormestari nimitettiin jo vuonna 1629. Kämnerinoikeus toimi viimeistään 1600-luvun alussa ja kaupungissa oli myös aksiisi- ja meritullioikeudet. Seurakunnallisesta elämästä vastasivat erilliset kaupunki- ja maaseurakunta.

Viipurille oli tyypillistä väestön monimuotoisuus, sillä suomalaisten ja ruotsalaisten lisäksi kaupungissa oli porvareita mm. Tallinnasta, Lyypekistä, Kööpenhaminasta, Hollannista ja luonnollisesti myös Venäjältä. Ajoittaisista valta-asemien vaihteluista huolimatta saksalaisporvarit muodostivat kaupungin taloudellisen ja sosiaalisen johtoryhmän.

Jo ennen Viipurin linnan rakentamista paikalla oli vanha satama- ja kauppapaikka. Keskiajalla Viipuri oli kuuluisa kauppakaupunki ja todellisuudessa (vaikka sitä ei myönnetty) hansakaupan keskuksia. Kaupallinen merkitys perustui kaupungin keskeiseen sijaintiin vesireittien varrella. Viipuri sijaitsi Suomenlahden rannalla ja Laatokan kautta sieltä oli yhteys aina Novgorodiin saakka. Taloudellinen menestys oli kuitenkin pitkälti riippuvaista saksalaisista kauppiaista ja porvareista.

Vaikka Viipuri oli merkittävä kauppakaupunki, se oli kuitenkin ensisijaisesti läntisen protestanttisuuden sekä Ruotsin valtakunnan etuvartio itää vastaan. Asema kahden suuren valtakunnan rajamaalla sekä valtakunnanpoliittiset tilanteet ohjasivat Viipurin historiaa ja kehitystä. Venäläiset tekivät hävitysretkiä ja piirittivät kaupunkia toistuvasti, mutta onnistuivat kaupungin sekä linnan valloituksessa vasta vuonna 1710 isovihan alussa. Tällöin alkoi Viipurin venäläisaika.

Pia Einonen